Runo isälle

Olin epävarma. Sinä et ollut. Isä, se pieni ero auttoi ottamaan seuraavan askeleen.

Tie jatkui pitkään, maisema vaihtui. Isä, yhteisistä matkoista jäi enemmän kuin perille pääseminen.

Olisit voinut valita puolestani. Et valinnut. Isä, sait minut kantamaan oman päätökseni ja oppimaan siitä.

Jokaista asiaa ei tarvitse ratkaista ensimmäisessä minuutissa. Isä, sinulta opin, että joskus kannattaa katsoa hetki pidempään.

Kaikkia neuvoja en pyytänyt. Osa oli silti hyviä. Isä, myönnän tämän nyt kerran.

Huone muuttuu, kun joku nauraa kunnolla. Isä, sinun naurusi on tehnyt monta tavallista päivää paremmaksi.

En aina osannut sanoa suoraan. Sinä kuitenkin huomasit. Isä, joskus apu tuli ennen kuin ehdin pyytää.

Jotkin opetukset eivät näy heti. Isä, sinun jälkesi näkyy tavoissa joilla kohtaan maailmaa.

Lähteminen kuuluu kasvamiseen. Isä, tärkeää oli tietää, että vaikka menin kauas, yhteys ei kadonnut.

Olen kuullut saman jutun monta kertaa. Silti kuuntelen loppuun. Isä, ehkä tarinoiden tehtävä onkin pysyä mukana.

Kysyin sinulta. Joskus tiesit, joskus sanoit ettet tiedä. Isä, molemmat vastaukset olivat arvokkaita.

Sinä hoidit asioita, joita minä en edes tiennyt olevan olemassa. Isä, aikuisena huomaan kuinka paljon taustalla tapahtui.

Tunnistaisin askelesi ehkä vieläkin käytävästä. Isä, jotkin äänet kuuluvat niin syvälle muistiin.

Jokaisella ihmisellä on muutama pysyvä paikka mielessä. Isä, yksi niistä on siellä missä sinä olet.

Emme ajattele kaikesta samoin. Onneksi ei tarvitsekaan. Isä, arvostan sitä, että keskustelu saa silti jatkua.

Yksi kuppi muuttuu helposti toiseksi, kun juttu lähtee kulkemaan. Isä, tavallinen kahvihetki voi olla päivän paras osa.

Kun muut hätäilivät, sinä katsoit ensin. Isä, olen yrittänyt oppia samaa malttia.

Vannoin joskus, etten koskaan tee noin. Sitten tein juuri niin. Isä, elämässä on näköjään oma huumorinsa.