Muistovärssyt

Linnunlaulu tekee aamusta uuden. Samalla se tuo muiston sinusta. Luonto osaa avata vanhoja ovia.

Pöydässä kerrotaan taas tarina sinusta. Yksi muistaa yhden, toinen toisen hetken. Näin elämäsi pysyy puheessamme.

Ajan myötä terävin suru voi muuttua. Kaipaus jää, mutta sen rinnalle tulee lämpö. Muisto oppii hengittämään.

Joskus huomaan vielä etsiväni sinua joukosta. Tottumus kulkee surua hitaammin. Sitten muistan ja hengitän.

Saattoimme sinut niin pitkälle kuin pystyimme. Sen jälkeen jäi hiljaisuus. Ja paljon rakkautta.

Pieni liekki palaa vakaana. Ajatus on sinussa. Rakkaassa ihmisessä, jonka menetimme.

Huoneet säilyttävät tapoja ja ääniä. Jokin nurkka näyttää yhä sinulta. Koti muistaa kanssamme.

Hymy palaa mieleen tarkkana. Sen ympärille rakentuu kokonainen hetki. Sellaisia muistoja vaalimme.

Toisina päivinä ikävä painaa enemmän. Silloin emme taistele sitä vastaan. Annamme rakkauden näkyä suruna.

Sinun muistosi sisältää myös iloa. Yhteisiä vitsejä, matkoja ja tavallista arkea. Niistä olemme kiitollisia.

Kaikki muistot eivät tuo kyyneleitä. Jotkut saavat meidät vielä nauramaan. Se tuntuu hyvältä.

Jokin tapa, sana tai ele muistuttaa sinusta kesken päivän. Niin olet yhä mukana arjessamme.

Meidän on jatkettava eteenpäin. Yksi kulkija puuttuu joukosta. Muistosi tekee matkasta yhä yhteisen.

Poissaolo näkyy pienissä kohdissa: tyhjässä tuolissa, hiljaisessa puhelimessa. Siksi ikävä tuntuu niin todelta.

Tarina sinusta kerrotaan uudelleen. Joku lisää yksityiskohdan. Muistosi elää yhteisessä puheessa.

Jäljelle jää valokuvia ja esineitä. Tärkeimpänä jää kuitenkin se, mitä merkitsit meille.

Jätit jälkeesi enemmän kuin tavaroita. Jätit tapoja, sanoja ja hyvyyttä. Niissä muistosi jatkuu.

Sade valuu lasia pitkin ja mieli kulkee sinuun. Ikävä löytää omat säätilansa.