Sitaatit elämästä

Hän katsoo katsomistaan — kuolee, ja kuolemastaan hän kalpein, onnellisin kasvoin vielä hymyy. -Uuno Kailas

Ajast' aikaan eikö hän, onnekas, hymyilisi? -Uuno Kailas

Ihmisen ylpeys olkoon, vaikkakin turha on voitto, taistella turhan vuoksi. -Uuno Kailas

Tää päivä on kuin unelmaa. -Uuno Kailas

Ajatukset, ah, kiuruina kirmaten ylös lentävät aamuun, ja laakso jää, kokonaan elon nähden ne ymmärtää mykän luonnon kieltä ja kukkien. -Uuno Kailas

On taloss' elämäni synkkä takapiha. -Uuno Kailas

Tää pimeys on kissa, sydän hiiri. -Uuno Kailas

Mut elämän korkein hetki on kuolemanleikki tää. -Uuno Kailas

Ei ole ihmisen hyvä — jos hän on heikko — tuntea, nähdä ja elää kaikkea: kuilu on syvä, siellä on vaaniva peikko.…

Yksi on — veljeni, tiedä — ihmisen määrä: kaikessa ihminen olla, suon yli polkunsa viedä vuorille, hyljätä väärä. -Uuno Kailas

Jok' ainut kerta, päällä maan kun janosin ja nälkää näin, se ruokki minun sydäntäin kuin emo poikastaan. -Uuno Kailas

Hekin kulkevat kohtaloonsa sokeasti vyöryen. -Uuno Kailas

Tien lapsia olemme, matkaan syntyneitä, karavaani-heimoa retkellä elämän. -Uuno Kailas

Yli ikuisuuden hietikon valkenevat monenkaltaiset päivät, paahtein ja keitahin; me nauramme, juomme ja suutelemme — taikka pedot tuskan saartavat meitä hampain nälkäisin.…

Mikä parhainta on, mikä syntyi rakkaudesta, mikä meiss' oli elämästä ja elämää, tomustamme se erkanee ja ikuisesti karavaani-heimon sielussa hengittää. -Uuno Kailas

Näin uusia polvia entiset saattelevat — tie, etsintä niillä on kaikilla yhteinen, näyt yhteiset, sama kaipaus kauniimmasta ja matkasauvana Kohtalo ikuinen. *-Uuno…

Tien lapsia olemme, matkaan syntyneitä, karavaani-heimoa, sieluissa kaipaus, ja onnellisin on, kuka kauneinta uskoo, polunnäyttäjänä kellä on kangastus. -Uuno Kailas

Elon, huoleton poika, hän riemulla ottaa vastaan kuin kirjavan perhon, mi juuri on jättänyt kuoren. -Uuno Kailas