Sitaatit elämästä

Ja elämäni tulee katoamaan kuin säde valon suureen ulappaan — mut ehkä, ehkä valonlisän niukan sen valoon tuoden, kimmeltäen hiukan. -Uuno Kailas

Se siunaa elämäämme. -Uuno Kailas

Joka hetki se astuu askelen kauemmaksi, joka hetki se valtaa uuden maailman. -Uuno Kailas

Se on uuden syntymistä ja voittoa täynnä, ja se astuu jalkansa niskalle Kuoleman. -Uuno Kailas

On mulla nuoret hampaat: elämää mä tahdon niinkuin olkapäitäs purra! -Uuno Kailas

Me rakastamme tätä elämää ja käymme kiellettyjen rajain yli; ah kevät, nuoruus, viini, rakkaus nyt ihanasti meitä myrkyttää, ja päihtyneinä meill' on…

Ja pienin, pienin erin kuolet elämästä ja tulet autioksi. -Uuno Kailas

Yhä painiskelee Olemattoman kanssa joka hetki ja kaikkialla Se mikä On. -Uuno Kailas

Yli tieni on kulkenut tähti: valon sen yhä ylläni nään. -Uuno Kailas

On oma kieles mykkä, rujo elämäs, kaleeriorja oot ja tapaa tottelet, ja joka päivä kiellät sisint' itseäs, ja koskaan, koskaan kahleitasi murra…

Ja arka sielus on kuin myyrä kolossaan, ei uskalla se purra tietä aurinkoon, vain janoo, omista ei kauneutta maan, jos kuinka päivät…

Ja nyt herään kuin mullan alta elämään. -Uuno Kailas

Puust' elämän, kuin madonsyömät omenat, ne kaikki vuorotellen varisuttaa yö. -Uuno Kailas

Rakkaus on sähköä: elämän punakirjavan myllyn jokapäiväistä käyttövoimaa. -Juhani Siljo

Luonto ei ole lahjoittanut minulle muuta kuin -- oman luontoni. -Juhani Siljo

Kahtahalla on kotipaikka sulla: toinen kehto on sekä hauta toinen. -Uuno Kailas

Saat tuta tuskan nielut, päivänpaiste-tuokion pienet riemut, tappion rauhan. -Uuno Kailas

Itses silloin näät sinä ensi kerran silmästä silmään: aavikoita sielläkin, hiljaisuutta; askelista on veriläikät jääneet; kaiken yllä on syvä iltarusko: Kuoleman silmä.…