Runo isälle

Edessä on vielä monta tietä, enkä tiedä mihin kaikki johtavat. Isä, on hyvä tietää, että osa rohkeudesta tuli jo matkaan sinun rinnaltasi.

Joskus illalla huomaan, että jokin hyvä tunne jäi mukaan. Isä, moni sellainen tunne on alkanut sinun seurastasi.

Ei juhlapäivää, ei erityistä syytä. Isä, joskus lämpimät sanat kuuluvat juuri tavalliseen päivään.

Lapsena maailma tuntui välillä valtavalta. Isä, rinnallasi se oli vähän helpompi hahmottaa.

Luulin ettet huomannut. Sitten muistit jonkin aivan pienen asian. Isä, se tuntui enemmän kuin ehkä tiesit.

En ole enää se lapsi jonka kerran tunsit. Isä, arvostan sitä, että olet tutustunut myös siihen joka olen nyt.

Tie oli tyhjä, radio hiljaa. Isä, joskus parhaat keskustelut syntyivät juuri silloin kun ei ollut kiire.

Yksi sana kantaa kokonaisen historian. Isä — siinä on monta yhteistä vuotta.

Kaikkea hyvää ei voi maksaa takaisin. Isä, voin silti kantaa sitä eteenpäin omissa teoissani.

Kaikkea et opettanut puhumalla. Isä, moni tärkeä asia tuli opittua siitä, miten itse toimit.

Et aina katsonut suoraan, ehkä teit samalla jotain muuta. Silti kuulit. Isä, se riitti.

Sinä tiesit sen. Minä en vielä. Isä, kiitos että annoit minun huomata osan asioista itse.

Jokin tavassasi olla hätääntymättä rauhoitti minuakin. Isä, sitä ominaisuutta arvostan yhä.

Ovi oli sama, mutta minä eri. Isä, oli hyvä huomata, että keskustelu voi kasvaa ihmisen mukana.

Et pitänyt puhetta. Näin sen silmistä. Isä, joskus hiljainen ylpeys on kaikkein voimakkain.

Metsä, tie tai järvenranta — paikalla ei lopulta ollut väliä. Isä, yhteinen aika teki maisemasta muistettavan.

Et tehnyt kaikkea puolestani. Isä, sait minut kantamaan oman osani ja luottamaan siihen että pystyn.

Yksi lause voi jäädä vuosiksi. Isä, sinun hyvä sanasi löysi paikan jonne muut eivät päässeet.