Runo isälle

Jokin naurussasi saa minut yhä hymyilemään. Isä, ehkä siksi moni hyvä muisto kuulostaa juuri sinulta.

Ruuvimeisselin nimi tuli tutuksi, sitten vasaran, sitten kärsivällisyyden. Isä, taisit opettaa samalla enemmän kuin rakentamista.

Minä epäröin. Sinä sanoit vain: kokeile. Isä, joskus yksi sana riittää muuttamaan suunnan.

Näytölle ilmestyy nimesi ja tiedän jo, millainen tervehdys sieltä kuuluu. Isä, tuttuus on omanlaisensa turva.

Öljyn tuoksu, radio hiljaa taustalla, jokin projekti kesken. Isä, monta hyvää muistoa syntyi aivan tavallisissa paikoissa.

Teit paljon ilman että pidit siitä meteliä. Isä, vasta myöhemmin opin näkemään työn kaiken takana.

Et aina tarvinnut pitkiä puheita. Yksi nyökkäys riitti kertomaan: hyvin se menee. Isä, muistan sen yhä.

Lapsena olit minusta melkein kaiken osaava. Aikuisena ymmärrän paremmin: sinäkin opettelit samalla, isä.

Joskus asia on pieni, mutta soitan silti. Isä, sinun äänesi tekee monesta kysymyksestä helpomman.

Hylly seinällä, vanha työkalu, tapa tehdä jokin asia loppuun. Isä, jälkesi näkyy yhä arjessani.