Runo äidille

En ole enää se lapsi jonka kerran tunsit. Äiti, kiitos että olet antanut myös uuden version minusta olla totta.

Perintö ei ole vain tavaraa. Se on tapa kohdella ihmisiä, tehdä ruokaa, nauraa ja nousta vaikean päivän jälkeen, äiti.

Yksi sana kantaa enemmän historiaa kuin moni pitkä lause. Äiti — siinä olet sinä ja monta yhteistä vuotta.

Ei juhlapäivää, ei erityistä syytä. Äiti, joskus on hyvä sanoa lämpimät asiat aivan tavallisena päivänä.

Ensimmäisten joukossa mieleen tulee sinun numerosi. Äiti, ilo tuntuu suuremmalta, kun sen saa kertoa sinulle.

Jokaisella ihmisellä on elämässä muutama paikka, johon mieli palaa. Äiti, sinä olet minulle enemmän kuin paikka — olet yksi juuristani.

Joskus illalla huomaan, että päivästä jäi lämmin tunne. Silloin ajattelen niitä ihmisiä, joiden hyvä on kulkenut mukana. Äiti, olet yksi heistä.

Ennen tärkeää hetkeä katsoit ja nyökkäsit. Äiti, se pieni ele sanoi enemmän kuin pitkä puhe.

Lapsena olit vain äiti. Aikuisena näen naisen, ihmisen, kokonaisen historian. Se tekee arvostuksesta syvempää.

Kaikkea ei tarvitse aina täyttää puheella. Äiti, joskus on hyvä vain istua samassa huoneessa.

Sinä huolehdit asioista, joita minun ei tarvinnut vielä ymmärtää. Äiti, siinä oli yksi lapsuuden suurimmista ylellisyyksistä.

Kaikkea hyvää ei voi palauttaa takaisin. Äiti, voin kuitenkin kantaa sitä eteenpäin.

Juna, auto tai bussipysäkki — paikalla ei ollut lopulta väliä. Äiti, yhteisistä matkoista jäi enemmän kuin kilometrit.

Kaikki suru ei kadonnut, mutta sen kanssa oli helpompi hengittää. Äiti, joskus lohdutus on vain toinen ihminen samassa huoneessa.

Välillä nauroit kanssani. Välillä aivan selvästi minulle. Äiti, molemmat tekivät elämästä hauskempaa.

Suhde muuttui vuosien myötä. Äiti, nyt voimme puhua asioista joista lapsena en tiennyt mitään.

Et aina sanonut sitä mitä halusin kuulla. Äiti, jälkeenpäin arvostan että sanoit sen mitä pidit totena.

Muutama sana näytöllä: pidä huolta itsestäsi. Äiti, yksinkertainen lause voi kulkea mukana koko päivän.