Runo äidille

Koti ei ollut vain osoite. Se oli tuttu tuoksu, oven ääni ja tieto siitä, että äiti oli lähellä.

Lapsena luulin, että aikuiset tietävät kaiken. Nyt ymmärrän, että sinäkin opettelit samalla, äiti.

Eräs tavallinen iltapäivä palaa mieleen yllättävän kirkkaana. Sinä olit siinä. Siksi siitä tuli tärkeä, äiti.

Kun maailma tuntuu liian suurelta, ajatus kulkee joskus ensimmäisenä sinun luoksesi. Äiti, sinussa on yhä jotain kodin kaltaista.

Muistan kädet, jotka sitoivat kengännauhoja, silittivät hiuksia ja päästivät aikanaan irti.

Puhelimessa riittää yksi sana, ja tunnistan heti sävyn. Äiti, sinun äänesi on yksi elämäni tutuimmista paikoista.

Myöhäinen keittiön valo oli joskus merkki siitä, että joku oli vielä hereillä. Usein se joku olit sinä, äiti.

En muista kaikkia neuvojasi, mutta huomaan käyttäväni niitä. Äiti, osa viisaudestasi kulkee minussa huomaamatta.

Sanoin että kaikki on hyvin. Sinä katsoit hetken ja kysyit vielä kerran. Äiti, kiitos että osasit kuulla myös rivien välistä.

Jotkin äänet säilyvät mielessä paremmin kuin kuvat. Sinun naurusi, äiti, on yksi niistä.