Runo isälle

Monesta tärkeästä hetkestä muistan saman asian: sinä tulit. Isä, läsnäolo oli usein suurin teko.

Sinulla oli omat vaikeutesi, omat valintasi ja omat unelmasi. Isä, aikuisena haluan ymmärtää niistä enemmän.

Tilanne näytti pahalta, sinä avasit konepellin. Isä, en oppinut ehkä korjaamaan kaikkea, mutta opin ettei heti kannata luovuttaa.

Ensimmäisten joukossa mieleen tuli sinun numerosi. Isä, ilo tuntuu suuremmalta, kun sen saa jakaa.

Perintö ei ole vain tavaroita. Se on tapa pitää sanansa, tehdä työnsä ja kohdella muita reilusti.

Kaikki eivät osaa olla tekemättä mitään. Isä, joskus juuri se, että annoit rauhan olla, auttoi eniten.

Kaikissa hetkissä ei tarvittu sanoja. Isä, riitti että tiesin sinun olevan siinä.

Et aina pehmentänyt kaikkea. Joskus tarvitsin juuri sitä. Isä, rehellisyys on vaikea mutta arvokas lahja.

Jokin vanha paita voi näyttää aivan tavalliselta. Isä, silti siihen liittyy kokonainen joukko muistoja.

Kaikkea ei saa heti. Isä, joskus odottaminen oli osa oppituntia, vaikka en silloin pitänyt siitä.

Koti syntyi monesta pienestä asiasta. Isä, osa siitä oli sinun tapasi pitää asiat koossa.

Et ehkä aina sanonut paljon. Välittäminen näkyi teoissa ja siinä, että muistit olennaisen.

Virhe tuli tehtyä. Maailma ei siihen loppunut. Isä, arvostan sitä, että sain yrittää uudelleen.

Ovi avattiin, tavara kannettiin, asia hoidettiin pois alta. Isä, pienissä teoissa näkyi paljon.

Paljon on muuttunut niistä ajoista kun olin pieni. Isä, silti jokin suhteessamme tuntuu yhä tutulta.

Jotkin vitsit kestävät aikaa. Jotkin eivät koskaan kestäneet. Isä, kumpiakin tuli kuultua riittävästi.

Jokaista asiaa ei tarvitse ratkaista ensimmäisessä minuutissa. Isä, sinulta opin, että joskus kannattaa katsoa hetki pidempään.

Projekti venyi, suunnitelma muuttui, mutta valmista tuli. Isä, parasta oli usein aika siinä välissä.