Muistovärssyt

Hiljainen tervehdys sinulle jota emme enää saa tavata. Kaipaamme, muistamme ja kiitämme.

Kuvassa hymyilet kuten ennen. Me katsomme takaisin ja annamme ikävän tulla.

Paikka on tyhjä mutta muistot ovat täynnä elämää. Niissä olet edelleen kanssamme.

Suru ei tarvitse kiirettä. Muisto saa asettua omaan tahtiinsa. Rakkaus pitää sille paikan.

Sytytämme valon pimeään iltaan. Se ei tuo sinua takaisin. Se kertoo, että sinua muistetaan.

Nimesi osuu joskus korvaan yllättäen. Sydän ehtii reagoida ensin. Muisto tulee kokonaisena.

Emme halua muistaa vain lähtöäsi. Muistamme myös naurun, katseen ja arjen. Niissä olit eniten sinä.

Pieni liike huoneessa saa katsomaan. Tottumus odottaa vielä hetken. Sitten muisto ottaa paikan viereltä.

Et ole enää tässä. Merkityksesi kuitenkin on. Se elää jokaisessa, joka sinua rakasti.

Emme silloin tienneet kuinka arvokkaita tavalliset päivät olivat. Nyt ne ovat rakkaita muistoja.

Yhteinen aika ei ollut itsestäänselvyys. Saimme sen lahjaksi. Nyt muistamme sitä kiitollisina.

Laatikosta löytyy jotakin sinun. Hetkessä muisto avaa oven. Olet taas hetken aivan lähellä.

Äänesi ei enää täytä huonetta. Sanasi elävät silti mielessä. Niihin palaamme vielä monta kertaa.

Vuodenajat kulkevat edelleen vuorollaan. Jokaisessa on jokin hetki joka muistuttaa sinusta.

Pöydässä on yksi tuttu paikka hiljaa. Sitä katsomalla ymmärtää kuinka paljon yksi ihminen voi merkitä.

Muistot tulevat aaltoina. Jotkut nostavat hymyn, toiset kyyneleen. Kaikki kuuluvat sinuun.

Tekosi eivät kadonneet lähtösi mukana. Hyvyytesi jäi ihmisiin joita kohtelit hyvin.

Metsän hiljaisuudessa on tilaa myös ikävälle. Ajattelemme sinua rauhassa.