Muistovärssyt

Kevät tulee taas vaikka sinä et enää kulje sen keskellä. Uusi vihreä tuo muiston sinusta.

Pysähdymme sinun muistosi äärelle. Suru on tässä hiljainen. Kiitollisuus on syvä.

Suru sanoo: olisitpa vielä täällä. Kiitos sanoo: onneksi olit. Molemmat kuuluvat rakkauteen.

Elämäsi kosketti monta ihmistä. Jokaiselle jäi jotakin omaa. Yhdessä niistä rakentuu muistosi.

Ilta painuu hiljaa horisonttiin. Me jäämme hetkeksi katsomaan ja ajattelemme sinua.

Yksi kukka sinun muistoksesi. Yksi hiljainen hetki sinulle. Yksi lämmin kiitos yhteisestä ajasta.

Lähtö vei läsnäolon mutta ei yhteisiä vuosia. Rakkaus jäi meidän kannettavaksemme.

Emme enää voi tarttua käteesi. Muistamme silti sen lämmön. Suru kertoo läheisyydestä, joka oli totta.

Emme enää kuule ääntäsi mutta muistamme sen sävyn. Jotkin äänet jäävät sydämeen.

Polku jatkuu ilman sinua. Silti monessa askeleessa kulkee mukana jotakin sinulta.

Kesken tavallisen päivän jokin pieni asia tuo sinut mieleen. Silloin pysähdymme hetkeksi.

Sydämessä on paikka jota poissaolo ei pyyhi pois. Siellä muistosi saa levätä.

Hiljainen ajatus kulkee luoksesi. Kaipaamme tuttuutta ja läheisyyttä. Vaalimme kaikkea hyvää, jonka jätit.

Kukat eivät kestä ikuisesti. Muistot elävät toisin. Ne palaavat aina kun sinua kaivataan.

Vanha kuva pysäyttää hetkeksi. Katseesi on siinä yhä tuttu. Muisto tekee ajan lyhyeksi.

Yksi paikka jäi tyhjäksi eikä sitä täytä kukaan toinen. Se kuului juuri sinulle.

Suru kertoo, että olit tärkeä. Ikävä kertoo, että olit rakas. Muisto kertoo, ettet ollut täällä turhaan.

Vuodet vievät meitä eteenpäin mutta eivät pois yhteisestä historiasta. Muistosi kulkee mukana.