Muistovärssyt

Emme enää kohtaa sinua ovella tai tutulla paikalla. Kohtaamme sinut muistoissa.

Sydämessä on huone jossa yhteiset muistot saavat olla. Sinulle on siellä aina paikka.

Jäljelle jää valokuvia ja esineitä. Tärkeimpänä jää kuitenkin se, mitä merkitsit meille.

Luopuminen ei ollut meidän valintamme. Silti jouduimme sanomaan hyvästi. Muistosi jää kanssamme.

Et kulje enää vierellä. Muistosi kulkee kuitenkin paikoissa, tavoissa ja tarinoissa.

Viimeinenkin kukka taipuu aikanaan. Muisto ei kuihdu samalla tavalla. Se löytää uusia paikkoja elää.

Emme tiedä, miten muistot muuttuvat. Tiedämme vain tämän: sinä kuulut yhä elämämme tarinaan.

Lopulta jäljelle jää yksinkertainen asia: olit rakas ja sinua kaivataan.

Emme enää tunne kätesi kosketusta. Muistamme silti sen turvallisuuden. Se seuraa mukana vieläkin.

Aamu alkaa kuten aina mutta yksi tuttu osa puuttuu. Poissaolosi tuntuu juuri tavallisissa hetkissä.

Elämäntarinasi sai päätöksen. Sen vaikutus ei päättynyt. Se jatkuu meissä.

Päivät vievät kauemmas menetyksen hetkestä. Muisto kulkee kuitenkin mukana. Hiljalleen sen sävy muuttuu lempeämmäksi.

Tuttu tuoksu pysäyttää ennen ajatusta. Hetkessä tiedän, miksi. Sydän muisti sinut ensin.

Rakkaan lähtö muuttaa maisemaa. Jokin puuttuu aina. Jokin hyvä säilyy aina.

Emme tee sinusta täydellistä. Muistamme sinut omana itsenäsi: rakkaana ja meille tärkeänä.

Joskus muisto tuo hymyn keskelle raskastakin päivää. Sinä annoit meille myös sellaista iloa.

Hiljainen tervehdys sinulle jota emme enää saa tavata. Kaipaamme, muistamme ja kiitämme.

Kuvassa hymyilet kuten ennen. Me katsomme takaisin ja annamme ikävän tulla.