73.
Ensimmäiset hiutaleet laskeutuvat katuvaloon. Hetkeksi kaupunki näyttää siltä, kuin se olisi pukeutunut joulua varten.
Lue runo 74.
Ovi käy tavallista useammin, naulakko täyttyy takeista. Jouluna koti venyy kummasti mahtumaan yhden ihmisen lisää.
Lue runo 75.
En lähetä tänä jouluna suuria sanoja. Vain tämän: toivon sinulle rauhaa, lämpöä ja jonkun, jonka kanssa jakaa ne.
Lue runo 76.
Taivas on tummansininen, lumi hohtaa omalla valollaan. Jouluyö tekee tutusta maisemasta hetkeksi melkein satukirjan.
Lue runo 77.
Kaneli, neilikka ja kuuma mehu täyttävät huoneen tuoksulla. Joulu osaa joskus saapua ensin nenän kautta.
Lue runo 78.
Ei tarvittu suurta ihmettä. Riitti, että pitkästä aikaa kaikki olivat saman pöydän ääressä. Joulu osasi tehdä siitä erityisen.
Lue runo 79.
Paperi rapisee, teippi takertuu sormiin. Joululahjan tärkein osa on hetki, jolloin ajattelit juuri tätä ihmistä.
Lue runo 80.
Latvatähti on hieman vinossa. Kukaan ei korjaa sitä. Jouluna kaikki saa olla vähän epätäydellistä ja silti kaunista.
Lue runo 81.
Ensimmäiset sävelet riittävät. Yhtäkkiä olen taas jossain vanhassa joulussa, samojen rakkaiden muistojen keskellä.
Lue runo 82.
Metsän tuoksu leviää huoneisiin, neulasia löytyy pian kaikkialta. Joulu ei ole siisti vieras, mutta se osaa tehdä kodista kodikkaan.
Lue runo 83.
Joulupäivä ei kiirehdi. Paperit on kerätty, kahvi on kuumaa. Tänään saa vain olla ja antaa eilisen ilon asettua.
Lue runo 84.
Kaikki tärkeä ei mahdu pakettiin. Rauha, anteeksianto, hyvä seura — joulu antaa niillekin hetken tulla näkyviksi.
Lue runo 85.
Hautausmaa muuttuu tähtikentäksi, kun kynttilät syttyvät lumeen. Jouluna muistamme myös niitä, joiden paikka on nyt sydämessä.
Lue runo 86.
Pöydällä kiiltää punainen omena, kuusen oksa tuoksuu metsältä. Joulu rakentuu yksityiskohdista, joita ei muina päivinä edes huomaisi.
Lue runo 87.
Peiton alla kuiskitaan vielä. Käytävästä kuuluu epäilyttävä rasahdus. Jouluyössä odotus on melkein yhtä suuri lahja kuin aamun paketit.
Lue runo 88.
Vuoden pimeimpään aikaan sytytämme enemmän valoja. Ehkä joulussa on juuri sitä: päätös olla antamatta pimeälle viimeistä sanaa.
Lue runo 89.
Pakkanen napsuu nurkissa, hengitys muuttuu valkoiseksi. Joulun kylmässä yössä tähdet näyttävät olevan tavallista lähempänä.
Lue runo 90.
Kattila porisee rauhassa, joku etsii mantelia jo silmillään. Joulun pienet perinteet tekevät vuodesta tutun paikan palata.
Lue runo
