Äiti

Laukku pakattiin ja osoite vaihtui. Äiti, koti muuttui, mutta yhteys ei kadonnut.

Jotkin vitsit ansaitsisivat ehkä unohtua. Silti nauran niille. Äiti, kai sekin on rakkautta.

Lapsena näin niissä vastauksen melkein kaikkeen. Nyt näen enemmän: kokemusta, väsymystä, iloa ja kokonaisen ihmisen, äiti.

Et antanut aina valmista ratkaisua. Kysyit: mitä itse ajattelet? Äiti, se kysymys opetti enemmän kuin moni vastaus.

Pöydällä oli joskus sotkua, hellalla monta kattilaa. Silti keittiössä oli paikka puhua lähes kaikesta, äiti.

Välimatka teki tapaamisista harvempia. Äiti, ehkä juuri siksi opin arvostamaan jokaista yhteistä hetkeä enemmän.

Sinulla oli omat kiireesi, mutta vastasit silti. Äiti, joskus jo tuttu tervehdys riittää tasaamaan päivän.

Kaikki kodin asiat eivät olleet esineitä. Äiti, osa niistä oli tapa jolla ihmiset otettiin vastaan.

Olisit voinut kysyä enemmän. Joskus et kysynyt, koska tiesit että tarvitsin rauhaa. Äiti, sekin oli välittämistä.

Peitto vedetty paremmin, valo sammutettu, ovi jätetty raolleen. Äiti, pienet eleet ovat kumman pitkäikäisiä.