Joulurunot

Yö laskeutuu talojen ylle, ikkunoissa palavat pienet valot. Jouluyön rauha ei huuda — se vain jää hetkeksi sydämen viereen.

Aamulla lumessa on pienet jäljet. Kukaan ei tunnusta mitään. Joulu saa pitää yhden salaisuuden, ihan vain lasten silmien vuoksi.

Yksi kynttilä riittää muuttamaan pöydän. Sen valo osuu tuttuihin kasvoihin. Jouluna huomaa, kuinka arvokkaita tavalliset ihmiset ovat.

Saunan ikkunaan piirtyy huurre, lauteilla ei ole kiire minnekään. Joulusaunassa vuosi saa huuhtoutua hiljaa pois hartioilta.

Aattoaamu herää hitaasti. Kahvi tuoksuu, radio soi matalalla. Ennen lahjoja ja juhlaa joulu on hetken aivan hiljainen.

Ikkunan takana hämärä, sisällä kynttilän lämmin kehä. Jouluaatto ei tarvitse paljon — vain hetken, jossa kaikki saa olla hyvin.

Lumi peittää pihan jäljet ja vaimentaa kaupungin äänen. Jouluna tekisi mieli uskoa, että kiirekin voisi hetkeksi unohtaa tiensä.

Kuusen alla paketit odottavat, mutta paras lahja istuu jo vieressä. Joulu muistuttaa hiljaa: läsnäoloa ei voi kääriä paperiin.

Keittiöstä kulkee piparin tuoksu, jauhoja on vähän kaikkialla. Siinä on joulun hyvä puoli: täydellisyyttä ei tarvita, kun yhdessä on hauskaa.

Kun ensimmäinen tähti syttyy, ilta hiljenee kuin kuunnellen. Joulu tulee ilman kiirettä, pienen valon mukana kotiin.