Rakkausrunot

Sinun vieressäsi minun ei tarvitse esittää mitään. Siksi juuri siinä olen kaikkein eniten minä.

Rakkaus rakentuu pienistä muistoista: naurusta keittiössä, kävelystä sateessa ja kädestä kädessä.

Et ole ajatuksissani vain silloin, kun kaipaan. Olet siellä myös hyvinä ja tavallisina hetkinä.

Kun kaipaan sinua, en kaipaa vain kasvojasi. Kaipaan tapaa, jolla maailma tuntuu vierelläsi.

Rakkaus löytää tiensä tavallisten päivien läpi. Se ei huuda, mutta se pysyy.

Meidän välillämme ei aina ole suuria sanoja. Joskus vain valo, joka syttyy, kun katsot minua.

Sinun silmissäsi en näe täydellistä maailmaa. Näen paikan, jossa haluan yrittää.

Rakkaus on viesti kesken päivän, peitto vedettynä hartioille, muistettu lempiasia ja kysymys: miten voit?

Joskus tuntuu, kuin olisit aina ollut jossain elämäni reunalla odottamassa, että huomaan sinut.

Kun kosketat kättäni, hetki ei muutu suureksi. Se muuttuu vain täsmälleen oikeaksi.

Sinun kanssasi en tarvitse jatkuvaa juhlaa. Tavallinen päivä riittää hyvin rakastamiseen.

Yksi yhteinen hetki voi kantaa pitkän päivän. Sinun katseesi muistuttaa: en kulje yksin.

Meillä on oma kieli: katseita, naurua, puolikkaita lauseita ja hiljaisuuksia, jotka ymmärtävät.

Moni asia kulki ohi. Sinä jäit. Ja vähitellen sydän alkoi kutsua sitä rakkaudeksi.

Vaikka päivä olisi kylmä, sinun luoksesi palatessa jokin minussa muistaa lämmön.

Kun sanat loppuvat, rakkaus jää. Se istuu viereen, ottaa kädestä eikä kiirehdi pois.

Lähelläsi en tarvitse valmiita sanoja. Rakkaus ymmärtää myös keskeneräiset lauseet.

Joskus hymy tulee ennen kuin ehdin ajatella. Silloin tiedän: ajatus sinusta ehti ensin.